30.1.2013

instashit


@idaannaliina

16.1.2013

when nothing goes right, go left




Muutama asu kännykän kätköistä. En tiiä mikä mulla naksahti päässä kun olin kirpparilla, mutta ostimpa verkkatakin (ekat kuvat). Mut joo, tolleen yhdistettynä se on musta aika jees.
Bläääh vituttaa tää talvi kun ei millään ehdi kuvata tänne laadukkaita kuvia ton pimeyden takia. Kevättä odotellessa!

 

13.1.2013

hollywood's dead


perjantain asua, mun uus super cool kaulakoru -josta lähempi kuva mun instassa idaannaliina- ja pinkit huulet. pitäs varmaa useemmin käyttää muutakin kun nudea huulipunaa. ei näytä yhtään hassummalta, tuo ihan uutta ilmettä asuun ja naamatauluun

 

8.1.2013

it's better to be absolutely ridiculous than absolutely boring

 

Suoritin eilen omasta mielestäni maailmanennätyksen kerrospukeutumisessa. Toppi, farkkuliivi, huppari, flanu ja farkkutakki yhdistelmästä varmasti joku yksilö ois voinu ihan hyvin jäädä himaan, mut mitäs sitä säästelemään, koko vaatekkaappi kerralla päälle vaan jeees

ps. harmittaa etten ehtiny lisätä joulukuvia ja no nyt se on liian myöhästä blääh

 

1.1.2013

the what-if's and the should-have's will eat your brain


bongasin ton otsikossa olevan "elämän viisauden" vähän aikaa sitten yhestä blogista, en kylläkään muista kenen ihmisen suusta noi itse viisaat sanat on peräisin. any how, pystyn samaistumaan tuohon niin perkeleen hyvin. tuntuu että mun ajattelumaailma pohjautuu yhelle vitun jossittelulle ja se on niiin päätä raastavaa. oonkin nyt yrittäny harjoittaa sellasta huoletonta ihan sama -elämän asennetta, mut helpommin sanottu kuin tehty. vaikeeta ruveta muuttamaan omaa itteään, tullu tässä huomattua moneenkin otteeseen. tuntuu myös, että nykyään tässä maailmassa ei muulla pärjää kuin hyvillä roolisuorituksilla ja paksulla haarniskalla. kylmät ja kovasydämmiset, itsevarmat ihmiset saa mitä haluaa, kiltit ja sympaattiset on perkeleen heikkoja joita voi kohdella kun jotain vitun nukkea. okei, yleistän varmaan liikaa, mut puhun käsi sydämmellä ja oon jokasen sanan takana. heti kun antaa ittestään vähän enemmän ja päästää toisen lähemmäks, löydät ittes varpaillaan, kädet ylhäällä ja valmiina haavoittumaan hetkellä millä hyvänsä. mitä enemmän luottaa, välittää ja tulee toista vastaan, sitä enemmän leikkii tulella. puukko saattaakin jo löytyä sieltä selästä tai huomaat et luotit pelkkiin sanoihin tai kuvitelmaan. miks omana ittenään on niin vaikea pärjätä? ja ne jotka pärjää, mitä vittua ne tekee eritavalla, haluisin vaan tietäää.

mut mulle kuuluu siis hyvää ja eilinen meni kivasti (ei ole edes darraa thank god), noi nyt vaan on ajatuksia mitä toi otsikko mussa herätti ja mitä usein oon miettiny ja tuun miettimään:D mitä muuten tykkäätte kuvista?:)